VK 4/52; Kiharatukkainen painos isosiskostaan

Kun tätä tyttöä vastasyntyneenä ekoja kertoja kylillä kuljetin ja vaunuista nähtäville nostin, 

yksi äitituttu sanoi: "...ihan kuin siskonsa..."

Itse en siinä vaiheessa yhtäläisyyttä nähnyt, vaan nyt on pakko myöntää.

Ihan on kuin kiharatukkainen versio siskostaan!

Samannäköiset, ilmeet ja eleet yks yhteen, ruumiinrakenne mätsää.

"Ootko huomannu, et kävelee ja lähtee sitten hyppelemään ihan niinkuin teidän Minna pienenä?".

kysyi isänsä yks päivä. 

Partiolaisia molemmat. Lähtevät kaikenlaisiin juttuihin ja aktiviteetteihin mukaan tukka hulmuten. 

Hoitavat hommansa omin päin. Jos menee pieleen, on syy tietysti jonkun muun.

Kavereiden kanssa iloisia ja suloisia, kotona voi ovia paiskoa ja kiukkunaamaa näyttää.

Ja voi herranjestas kuinka toisinaan on kiva kinata ja jankuttaa!!!

Mukavaa ilonpitoseuraa, nauru raikaa ja meno on hervotonta.

Empaattisia ja sympaattisa, suurimman osan ajasta :D

Muhun ne kai tulee, kun puolet perimästä tulee eri tyypeiltä.

Toisinaan kyllä tuntuu hassulta kasvattaa samaa lasta toiseen kertaan!!

Voishan sitä viikonloppuna jotain tehdäkin...

- Jo pitkään on ollut tekolistalla taulu vanhoista muistipeleistä. Josko tänä viikonloppuna saisi ainakin aluilleen.

- Innostunut taas postcrossaamaan, pitäisi kirjoittaa ja lähettää muutama kortti maailmalle.

-Ehkä ikeareissu. Ainakin nettisivujen mukaan taas olisi gällö:jä varastossa. Hyllytarve keittiössä.

- Jos kävisi, voisi ruokapuolelta hakea hotdok-kekkeritarpeet. 

- Laajasalon pelastusarmeijan kirppis on uusi suosikki, voisi piipahtaa.

- Ikkunaremonttireiskojen tieltä piti tyhjentää ikkunanedustat. Nyt saisi taas laittaa kamat paikoilleen.

- Viikolla ulkoilut ihan minimissä, pitkä retki metsään tekisi hyvää. Eväät mukaan.

- Perhe-elämää naapurilähiössä, vähäistä yhteiselo ollut tällä viikolla.

- Piiiiiitkät yöunet. Pahat unet toi viikolla likan kainaloon parina yönä = äiti ei nuku kun vieressä pyöritään.

- Pyykkäämistä vähän, siivoamista vielä vähemmän.

Siinähän tämä viikonvaihde mukavasti menee.

Sulle ja, kivaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Olikin jo ikävä näitä talvipäiviä

Viime talvena nuorimmainen inhosi luistelua. Eilen kaverit pyysivät kanssaan jäälle, haettiin luistimet kellarista ja sinne läks. Inhokista tulikin suosikki. Tänään pelasi kundien kanssa lätkää.

Pari senttiä lunta maassa, että voi olla nättiä!

Ja aurinko!!!

Ihana valo, ihanat varjot. Lämmittääkin jo takin selkämystä. 

Ei sillä, hyvältä tuntuu pakkanenkin.

Oltiin yötä naapurilähiössä, mennessä mulle ei tullut farkkuja lämpimämpää päälle.

Uloslähtiessä lainahousut jalkaan. Vähän isot, vaan me täällä idässä ei olla niin tarkkoja tollasista.

Kengät sentään oli omasta takaa.

Laiskan viikonvaihteen jälkeen arkea kohti.

VK 3/52; kuurankukat

Pakkanen kiertää nurkissa.

Keittiön ikkuna taitaa (taas) suuntaan tai toiseen falskata,

senverta kauniit kuurankukat lasiin kasvoi.

Mukavaa silti, että on viimein lunta.

Vähän, vaan lunta kuitenkin.

VK 2/52; pakko irvistellä

Kotitalon ja iskälän hississä sama juttu;

ei voi kulkea ylös ei alas irvistelemättä peilille.

Jouduin poikkeuksellisesti jättämään auton taivasalle toissayöksi.

Pakkanen iski ja jäädytti ovet kiinni. 

Jäätyneet lukot oliskin ollut helppo nakki, vaan kun ovet jäätyi tiivisteisiin kiinni.

Ainoa aukeava läpi oli takakontti.

Sieltä sitä sitten meikäläinen kampesi kiipesi ja kömpi kuskin paikalle.

PAKKO OLI IRVISTELLÄ!!!!

Noo, ajoin auton ukon duunihalliin yöksi sulamaan. 

Nyt on kuivat ja silikonilla voidellut ovenpielet, ei haittaa paukkuvatkaan pakkaset.

Tuu mun kyytiin tyttö!!

Kun ajoin autolla tuossa kotikulmilla, 

niin  huomasin neitinuorimmaisen kaverinsa kanssa kulkemassa koulusta kotiinpäin.

Hidastin siinä kohdilla ja avasin pelkääjänpuoleisen sivuikkunan.

Kävin siinä kysymään, että tuutko mukaan.

Tyttö kun ei oikein kuule, niin vähän viittoilin ja kehotin tulemaan kyytiin.

Halusi tietty tietää minne matka.

Minä sanomaan, että mennään konttiin kattomaan jos löydettäis jotain kivaa.

Ei oikein iskeny ehdotus, pudisteli päätään ja en haluu kommentteja lateli.

Mää vaan suostuttelemaan, että tulisit nyt, hyppää kyytiin, tuu jooko.

Kun ei suostu niin ei suostu, olihan se heilautettava heipat ja kaasuteltava paikalta.

Vähän nosti tilannetta seuraamaan pysähtyneen miehen tiukka katse punaa poskilleni.

Namutädiksi taisi luulla...

Ei ollu turha reissu, löytyi sieltä kontista jotain kivaa.

VK 1/52

Meidän naapurin mutsilla oli viime vuonna 52 viikkoa-projekti.

Otatti ja julkaisi itsestään ja muksustaan yhteiskuvan kerran viikossa vuoden ajan.

Yllytti muita tekemään saman tänä vuonna. Aika moni haasteeseen tuntuu tarttuneenkin.

Mä vähän fiksasin haastetta itselleni sopivaksi.

Viikon kuva, VK.

Kuva joka syystä tai toisesta on minun mieleen.

Tylsä päivä muuttuu hauskaksi kun päästää luovuuden valloilleen!

Ja onhan noi rillit aina vaan yhtä hulvattomat :D

Tarkoitus oli jo eilen postailla, vaan loma on sekoittanut pään eikä pysy päivissä mukana.

Huomen palataan arkeen, ihan kiva.

Ilmaista terapiaa

En tiedä ihan tieteellisistä tutkimuksista, mutta ainakin puolitieteelliset tutkimustulokset puhuvat

 luonnon positiivisesta vaikutuksesta ihmiseen.

Verenpaine laskee, mieliala kohenee, sydämensyke rauhoittuu, stressihormonin määrä vähenee.

Aamupäiväinen uloslähtö tapahtui vähän kireissä tunnelmissa.

11-vuotias esiteini (vai teinikö jo) sai paitsi itsensä myös minut hieman... kiehahtamaan.

Leukaperät kireenä ja otsasuoni pulleena otettiin ekat askeleet metsäpolulla.

Sitten sitä huomasi, että ilmahan on  lämmin ja kivan kostea, onpas helppo hengittää.

Rupesi näkemään vesipisaroita siellä ja tuolla, vihreitä sammalmättäitä,

merkkejä oravien käpybileistä.

Tuulet oli kaataneet puita, kuivuneet kukat törrötti, oksissa oli puhkeamispisteessä olevia silmuja.

Metsäojasta nousi uusia vehkoja!!

Otsasuoni laski, leukaperien kireys hellitti, suupielet kääntyi ylöspäin.

Samoiluterapia tehosi, tälläkin kertaa!

Inhokista ihastukseksi

Vuosi sitten en olisi irvistämättä tuosta leivästä haukannut.

Nyt voisin elää melkein pelkästään noilla.

Paahdettu ruispala, oivariinia, juustoa , avokado, pippuria, sitruunan mehua.

Vesi herahtaa kielelle tässä kirjoittaessakin!

Yllättävän kivalta näyttää vihreä värikin. 

Entinen inhokki sekin, menettelee tällä hetkellä. Tuleva lempiväri?

No ei kyllä, ei nyt ihan hurjiksi heittäydytä!